Atkinsin dieetti

Atkinsin dieetti on yksi tunnetuimmista vähähiilihydraattisista ruokavalioista ja on saanut nimensä kehittäjänsä, yhdysvaltalaisen lääketieteen tohtori Robert Atkinsin (1930–2003) mukaan. Toisin kuin usein kuvitellaan, Atkins ei kehittänyt vähähiilihydraattista ruokavaliota vaan kehitti jo olemassa ollutta konseptia pidemmälle. Ruokavalion toimivuudesta ei ole epäilyksiä, mutta sen toimintaperiaatteesta ja terveysvaikutuksista kiistellään edelleen.

Atkinsin dieetissä pyritään välttämään varsinkin nopeita hiilihydraatteja ja suosimaan niiden sijaan rasvaa ja proteiineja. Tämä muistuttaa monessa mielessä kehonrakentajien suosimaa ruokavaliota. Kun Atkins julkaisi ensimmäisen ruokavaliosta kertovan kirjansa 1970-luvulla, monet lääkärit vastustivat sitä, koska he pitivät dieettiä vaarallisena ja epäterveellisenä. Atkinsin dieetti koki toisen tulemisen 1990-luvulla, jolloin siihen lisättiin hiilihydraatteja ja alkuperäiseen dieettiin kuuluneita hedelmä- ja vihannesrajoituksia poistettiin.

Toimintatapa

Atkinsin dieetin toimintamekanismista kiistellään edelleen. Ruokavalion kehittäjä Atkins tutki itse diabetesta ja uskoi dieettinsä tehon perustuvan ketoosiin, johon päästään, kun elimistön insuliinin määrää vähennetään välttämällä hiilihydraatteja ja suosimalla proteiineja. Ketoosissa nälän tunne häviää ja energiataso nousee samalla kun elimistö polttaa energiaksi sokerin sijasta rasvaa. Joidenkin viimeaikaisten tutkimusten mukaan dieetin teho kuitenkin perustuu sen ruokahalua vähentävään vaikutukseen: toisin kuin hiilihydraatit, proteiini ja rasva pitävät nälän pitkään poissa, jolloin ruokavaliota noudattava henkilö syö verrokkeja vähemmän ja laihtuu.

Atkinsin dieetin ensimmäistä vaihetta kutsutaan induktioksi ja se kestää kaksi viikkoa. Siinä hiilihydraattien määrä ravinnossa vähennetään 20 grammaan vuorokaudessa tavoitteena nopea siirtyminen ketoosiin. Lisättyä sokeria ja rasvaisia maitotuotteita vältetään ja ruokavaliossa suositaan proteiineja, joita on runsaasti esimerkiksi kanassa, kalassa, lihassa, kananmunissa ja vähärasvaisissa maitotuotteissa. Tämän vaiheen jälkeen hiilihydraattien päivittäistä saantia nostetaan viidellä grammalla viikossa kunnes laihtuminen pysähtyy, jolloin saadaan selville henkilön henkilökohtainen hiilihydraattiraja toisin sanoen se hiilihydraattimäärä, jonka henkilö voi syödä päivittäin painon muuttumatta. Atkinsin mukaan hiilihydraattien tarve riippuu muun muassa siitä, kuinka paljon henkilö harrastaa liikuntaa laihduttamisen aikana. Liikunta on suositeltavaa, koska se stimuloi aineenvaihduntaa ja estää yleiskunnon rapistumista.

Hiilihydraattilähteinä pyritään suosimaan kasviksia, joilla on alhainen glykeeminen indeksi. Sekä paljon proteiinia että hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita kuten linssit ja kidney-pavut tulisi välttää.  Painonpudotustahti riippuu ketoosin syvyydestä: terveyden kannalta paras nopeus on noin puoli kiloa viikossa tai puolessatoista. Kun henkilö on noin 5 kilon päässä tavoitteestaan, hiilihydraattien määrää nostetaan hitaasti kunnes painonlasku hidastuu ja loppuu. Tämän jälkeen siirrytään ylläpitovaiheeseen, jossa proteiinien, rasvan ja hiilihydraattien määrä optimoidaan niin, että paino ei muutu. Tavoitteena on, että henkilö noudattaa kuurin jälkeen terveellisempiä elämäntapoja kuin ennen dieettiä. Yleensä on suositeltavaa pudottaa pari kiloa tavoitepainoa enemmän, koska paino usein nousee tuon verran ylläpitovaiheeseen siirtymisen yhteydessä.

Dieetin vaikutukset

Atkinsin dieettiin on kohdistunut ennakkoluuloja ja arvostelua alusta lähtien. Koska kyseessä ei ole pikadieetti vaan painoa oikeasti pitkällä aikavälillä pudottava ruokavalio, kritiikki on kohdistunut erityisesti terveyshaittoihin, joita runsaalla eläinrasvan ja proteiinin syönnillä uskotaan olevan. Ruokavaliota noudattamalla on myös vaikea saada ravinnosta suositusten mukaista määrää ravintokuituja, jolla on epäilty olevan negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Tätä puutetta Atkins kuitenkin korjasi ruokavalionsa myöhemmissä versioissa, joissa kasvisten ja hedelmien saantia on lisätty. Jotkin tutkimukset puoltavat vähähiilihydraattisten dieettien yhteyttä korkeampaan kuolemanriskiin, kun taas toisissa vastaavaa yhteyttä ei ole havaittu.

Harhakäsityksiä

Atkinsin dieettiin kohdistuu paljon harhaluuloja. Kyseessä ei ole ns. mässäilydieetti, jossa voi syödä rajattomasti tiettyjä ruoka-aineita. Vaikka kaikille proteiinipitoisille ruoka-aineille ei olekaan asetettu ylärajaa, on niidenkin kohdalla syytä pysyä kohtuudessa. Dieettiä ei myöskään pidä toteuttaa osittain, vaan kokonaisuudessa induktiovaiheesta ylläpitovaiheeseen. Dieetistä on olemassa myös täysin vegaaniversio, eli se ei ole pelkkä lihansyöjien ihmedieetti.